Текст, перевод и аккорды “Ihmisen Luku”
- Houreissa kiroissa riipiv?n kauhun se koruton virsi niskasta sahatun se routaan kutoo kanteen kuoleman kenttien karrelle kituu meress? liekkien kylmien houreissaan arkana irvistellen kituu suoliaan naaraten pakoon ry?mii kuolemaa kerran kipua parahtaa raukeana korahtaa kalmanauer helmoihinsa paimentaa on VI riivaajaa VI katkottua raajaa ja VI p??t? tuijottaa katsoo suoraan sieluun on kuusi mestaajaa niist? kuusi manalle kastetaan kun kuusi murhaajaa sinua tuijottaa ja polvistat viimeisen kerran
Поделитесь с друзьями:
Поделитесь с друзьями: